Tässä vaikea pubivisakysymys: mitä Liisa Akimofin ensimmäinen, kesken jäänyt gradu käsitteli? Oikea vastaus on: Matin ja Tepon laululyriikkaa. Mutta sitten perustettiin rokkibändi Tavaramarkkinat, joka oli Suomen ensimmäinen albumin tehnyt tyttöbändi.
Tavaramarkkinat-bändi aloitti vuonna 1982, kun Akimof oli yliopistossa ainejärjestön puheenjohtaja, ja bileisiin piti saada esiintyjiä. Syntyi mm. mielestäni ihana ja onneksi ajankohtainen biisi Kevät (On siis kevät, kuljen Hakaniemenrantaa…)
Keikkoja pukkasi. Gradu ja sen aihe eivät enää jaksaneet kiinnostaa ja homma jäi kesken.
Laulaja, lauluntekijä, tuottaja, Production Housen toimitusjohtaja, mediamusiikin tekijä ja sosiologi Liisa Akimof kertoi elämästään ja työstään ja tarjosi pienen keikallisen musiikkiaan Laulunsa tekijä -musiikkiklubissa. Olin tosi riemastunut ja vaikuttunut hänen biiseistään ja niiden sanoituksista ja nautin täysillä. Suuri osa niistä oli minulle uusia, mutta arvatkaapa alanko kuunnella niitä lisääkin. Alan kyllä.
Näissä klubi-illoissa pääsee mukaan lauluntekijän elämään aina hänen lapsuudestaan lähtien. Teatterin tuotantopäällikkö Jalle Niemelä kuljettaa haastateltavaansa leppoisasti aiheesta toiseen, ja tunnelma oli taas kodikas ja välitön. Jalle ei ole muuten koskaan keskeyttänyt vieraansa puhetta. Ihailuni tästä.
Akimofin lapsuus ja kouluaika olivat hauskaa, huoletonta aikaa. Isä oli insinööri ja äiti merkonomi. Perhe asui Helsingin Käpylässä. Liisa kavereineen perusti Hyyppä-trion, ja nuoret luontoaktivistit kävivät esiintymässä mm. Luontoliiton juhlissa.
Tässä kohtaa itseäni nauratti, sillä lailla lempeästi: Liisalla on kiva, vähän töyhtöhyyppämäinen kampaus.
-Musiikki tuli elämääni, kun olin todella pieni. Suolsin lapsena lauluja tajunnanvirtana ja soitin pianoa, 11-vuotiaana aloin soittaa Landola-kitaraa.
Tärkeä vaihe nuoruudessa oli vaihto-oppilasvaihe Argentiinassa, kun Liisa oli vasta 15-vuotias. Vallassa oli sotilasjuntta, ja Liisan lisäksi muita vaaleita ihmisiä olivat vain natsien jälkeläiset.
-Argentiinasta jäi vaikutteita musiikkiini, hän kertoi.
Liisa Akimofin biiseissä on sekä hauskuutta että ironiaa ja kannanottoa. -Ihmettelen ihmiskunnan kykyjä selviytyä eri tilanteissa, hän totesi optimistisesti.
-Elämässä ei olisi järkeä, jos ei olisi inhimillisyyttä, hän jatkoi.
Väliajan jälkeen kaikki Akimofin biisit saivat isot aplodit.
Akimofin biisit ovat niin hänen omanlaisiaan. Niissä on arkisia asioita, leivän paistamista, ruohon leikkaamista ja isoja kysymyksiä esimerkiksi siitä, ketkä osaavat grillata pihvejä.
Pohdiskellaan. kuinka siellä vankilassa ollaan ja mitä ihmettä pitää tehdä, kun pihalla onkin kolme kanaa ja kukko.
Näistä biiseistä sai opastusta siihenkin, mitä tarvitaan kulttuuriapurahaan.
Tai mitä tehdä, kun on tulossa aivan ihanat juhlat ja ei haluaisi millään mennä mukaan, olisi ehkä sitten hengessä mukana jos sitäkään…
-Hei voinko hytkyä tuolissani, vai pitäisikö minun mennä tuonne taakse hytkymään, kysyi yksi takanani istunut nainen biisien innostamana ja lähti sitten vastausta odottamatta penkkirivien taakse tanssimaan.
-Olen itkenyt ja nauranut, kertoi katsomossa ystäväni Terhi ja pyyhki silmiään.
-On turha miettiä, uskaltaako tulla näihin iltoihin, vaikka ei ole musiikin asiantuntija, kiteytti ystäväni Katri.
Just näin. Väliajalla ostin t-paidan. En usein osta t-paitoja, mutta jos siinä lukee Ajatus tulee, ajatus menee, niin voiko parempaa paitaa tietokirjailija päällään pitää?
Mutta tässä vielä P.S: vaihtakaa ne muhkeat, isot nahkasohvat puukäsinojineen takaisin. Ne loivat osaltaan niin kivan tunnelman!
Seuraavat Laulunsa tekijä klubit Naapurissa: Ke 26.8. Samae Koskinen ja 23.9. Tommi Läntinen
Valokuva: Ulla-Maija Sievinen