Lisen blogi helmikuussa 2025

TYÖMME

Faktatieto on oiva väline miettiessä omia ennakkoluulojaan ja stereotypioita. Ennen kuin nielaisee jotain, minkä on kaivanut lasipurkista, johon joku muu laittoi etiketin, voi pysähtyä hetkeksi. Tämä ajatus johti siihen, että miksi en toisi korttani kekoon ja avaisi hieman omaa työtäni, sen arkisia puitteita, aikatauluja. Aihe on varmasti tylsä, mutta tämä olkoon sitä läpinäkyvyyttä.

Puhun nyt siis perusteatterista eli repertuaariteatterista, jossa näyttelijöiden lisäksi työskentelee paljon muitakin ammattilaisia. Työn perusrakenne on meilläkin määritelty työehtosopimuksessa. Tuottaja suunnittelee aikataulut, joka on hatunnoston arvoinen tehtävä, koska monta eri seikkaa tulee ottaa huomioon. Monien aikataulut täytyy sovittaa yhteen.

Aikatauluissa otetaan huomioon vuosikymmenten kuluessa hyväksi todettu rakenne, jossa näyttelijät työskentelevät aamulla neljä tuntia, sitten on noin neljän tunnin tauko ja illalla on kolme ja puoli tuntia työtä, joko harjoitus tai esitys. Työviikko on kuusipäiväinen, ja lauantaina saattaa olla kaksi esitystä. Paikallisella sopimisella voidaan päättää esim. siitä, että tehdään ns. pitkä päivä, jolloin aloitetaan aamulla normaaliin aikaan ja tehdään tunnin ruokatauolla kokonaisaika. Tai aloitetaan klo 14 ja jatketaan puoli kymmeneen, niin kuin tavallista. Tämä siis on runko, jossa on usein muutoksia. Ei ole kahta samanlaista työpäivää!

Kuusipäiväinen viikko tarkoittaa noin kahta kuukautta kesälomaa, niin kuin opettajilla. Työssä jaksamista, palautumista ja erilaisiin elämäntilanteisiin joustavasti vastaamista pohditaan tässäkin työssä. Se mikä ei jousta, on esityksien toteuttaminen, silloin ainoa syy olla pois on sairasloma eli todella pää kainalossa. Monet juhlat ja hautajaiset ovatkin jääneet väliin vuosien mittaan. Päivittäisessä elämässä päivän kaksiosaisuus aiheuttaa kahdet työmatkat, ja jos mietitte, miksi ihmeessä se on niin, se johtuu ihan tuosta pienestä möykystä kallon sisällä: keskittyminen on joissain työtehtävissä niin totaalista, että neljän tunnin jälkeen möykky vain pysähtyy ja pään sisälle laskeutuu hiljaisuus. Silloin ei ole mitään järkeä jatkaa.

Työmme on usein ankaraa toistoa, keskittymistä, tekstin opettelua, ajoittamista, fyysistä suorittamista, oman vuoron odottamista, samanlaista tavallaan kuin orkesterissa soittaminen. Työnkuva voi myös laajentua esimerkiksi ohjaamiseen, yleisötyöhön tai kirjoittamiseen. Tai kuten kerroin jo aikaisemmin, kiertävässä teatterissa roolivaatteiden pesemiseen, silittämiseen ja roudaamiseen eli esityspaikan rakentamiseen ja purkamiseen.

Päivää rytmittävät järjestäjän kuulutukset, jotka saavat näyttelijän liikkeelle. Vartin tauolla ehtii nauttia teet tai kahvit. Mielenkiintoinen havaintoni on, että mitä enemmän työvuosia on takana, sitä lyhyemmäksi vartin tauko tulee. Ehtii keittää mutta ei nauttia. Tämä mystinen ilmiö täytyy johtua jostain kosmisesta molekyylien kutistumisesta tai muusta sellaisesta, asiaa ei ole vielä tutkittu. Tauot muuten usein vietetään paikassa, jonka nimi on lämpiö. Silläkin nimityksellä täytyy olla joku historiallinen tausta, koska nykyään lämmin tulee yleensä näyttämöllä, ei taukopaikassa. Kutsutaanhan meillä näyttämön vasenta sivuakin yhä köysistöksi, vaikka köydet (jotka liikuttivat kulisseja) lähtivät sieltä remontissa jo yli kaksikymmentä vuotta sitten. Teatteri on täynnä historiaa!

Kauan sitten kysyin arvostamaltani näyttelijältä, mikä on tärkein ominaisuus, mitä näyttelijältä vaaditaan. Vastaus yllätti: kaaoksen sietokyky. Lisäisin tähän loputtoman kärsivällisyyden ja täsmällisyyden.

Sitten iloisiin asioihin: kevään ensi-illat ovat ovella! Mahoton merkkipäivä Kairossa, riemukas mahdollisuus naurun kautta miettiä merkkipäivien vieton perinnettä. Berlin, Berlin, joka käsittelee diktatuurissa elämistä ja siitä vapautumista mustan huumorin ja komedian perinteiden työkaluilla. Juuri ja juuri maaliskuun puolella saa ensi-iltansa Häiriö maisemassa, joten on aika muistaa ja lukea Raija Siekkisen teoksia.

Musiikin juhlaa jatketaan Big Fishin seurassa ja lähihistoriamme peilinä paljon ajatuksia herättävä Patriarkka. Naapuri-näyttämöllä jatkaa myös SEX- sukupolvia ja sukupuolia yhteistyöproduktio.

Valoisia kevättalven päiviä odotellessa!

Tulkaa katsomaan meitä!

Teidän,
Lise

 

Lue kaikki teatteriblogit