Maailmanperintö
Julkaistu 20.8.2026
Tänä kesänä Sunila pääsi maailmankartalle Unescon maailmanperintölistan kautta. Saman kunnian saivat 10 italialaista vanhaa teatterirakennusta vuosilta 1750-1850, Marchen, Emilia-Romagnan ja Umbrian maakunnista. Niitä kutsutaan nimellä Teatri condominiali, joka kääntyy suomeksi yhteishallinto- tai kondominaattiteattereiksi (kondominaatti-termin löysin sanakirjasta, ei ole oma keksintöni…). Ne syntyivät aluehallitusten ja yksityisten henkilöiden yhteisrahoituksella yhteiseksi hyväksi. Yksityiset lahjoittajat saivat vakituiset istumapaikat tai kokonaisen loosin vastineeksi lahjoituksestaan. Näille teattereille tyypillistä on hevosenkengän muoto ja korkea sali, joka mahdollisti jopa viisi parvea. Ylimmällä parvella istuivat I loggionisti, joiden kovaääninen mielipide oli arvostettu ja pelättykin. Omia eväitä popsivat katonrajassa istuvat katsojat olivat nimittäin sopivaa summaa vastaan ostettavissa joko kannustamaan tai teilaamaan esiintyjiä.
Näihin teattereihin tultiin sekä katselemaan että katsottaviksi, jonka edellä mainitsemani katsomon muoto mahdollisti mukavasti teatterikiikarien avustuksella. Näin teatterit olivat sosiaalisen elämän keskuksia, siellä esitettiin puheteatterin lisäksi oopperaa, oli konsertteja, kokoontumisia, alueen omat esiintyjävoimat esittäytyivät…Nämä teatterit ovat henkeäsalpaavaan kauniita, sisätilat ovat punaista samettia, kultaa, kristallikruunujen loistetta ja kattomaalauksia. Sinne tultiin koko illaksi, väliaikojakin oli monia, koska kulissit usein vaihdettiin näytösten välillä käsipelillä, joka merkitsi iloista vasaroiden pauketta ja kolinaa suljettujen verhojen takana. Joskus orkesteri esitti välimusiikkia, intermezzoja.
Suomessa näiden teatterien tunnelmaan pääsee lähimmäs Helsingin Aleksanterin teatterissa, Svenska teaternissa tai Åbo svenska teaternissa, Turussa. Tukholmassa on Drottningholmenin teatteri, jossa on alkuperäinen teatteritekniikkakin toiminnassa restauroituna. Joissain näistä italialaisista teattereistakin on alkuperäinen teatteritekniikka käytössä.
Chiatti mainitsee myös sen, että esitykset voivat auttaa purkamaan asenteita ja puolustusmekanismeja, joka taasen auttaa ymmärtämään elämän monimuotoisuutta. Samalla saa mahdollisuuden moniin kohtaamisiin ja kotiin voi palata hyvillä mielin ja monia kokemuksia rikkaampana.
Kuten Sunilan kohdalla palkintoa eivät siis saaneet pelkät rakennukset, vaan yhteisö, joka seinien sisäpuolella ja niiden mahdollistamana toimi ja vaikutti laajasti ympäristöönsä. Myös näiden yhteisöjen ja rakennusten perintö, joka jatkuu toivottavasti kauas tulevaisuuteen.
Ja niin alkaa syyskausi Kotkan kaupunginteatterissakin ensi-iltoineen! Tervetuloa näkemään ja kokemaan! En nyt lisää tähän, että tulemaan nähdyksi, koska meidän kulttuurissamme ja tässä ajassa se ei ehkä ole niin tärkeää. Tapaamaan muita, kyllä. Lämpimästi tervetuloa teatterirakennuksen lisäksi myös Kairoon, jossa Siiri jatkaa tarinansa kertomista.
Loppukesän lämpöä toivottaen,
Lise
Lue kaikki blogit: kotkanteatteri.fi/blogit