Kuikka on kansanperinteessä mystinen voimalintu. Tekoäly kuvaa sen ääntä näin: Kaikuvan valittava, villi ja alkukantainen huuto, joka nousee loppua kohden kiihkeäksi ulvonnaksi.
Kultalammella kuikuttavat kuikat, ja ne ovat Ethel Thayerin (Anne Niilola) rakkaita ystäviä. Olisiko hän saanut uskomattoman energiansa, sitkeytensä, elämän ymmärryksensä ja positiivisuutensa juuri kuikilta, vai kokeeko hän ne voimakkaiksi hengenheimolaisikseen?
Elokuva Kultalampi sai ensi-iltansa vuonna 1981. Kolmen Oscarin elokuvassa Norman Thayeria esitti Henry Fonda, jonka viimeinen elokuvarooli tämä oli. Ethel Thayeria esitti Katharine Hepburn ja tytärtä Chelseaa Jane Fonda. Siinäpä sitä tähtisumua.
Mutta eipä mitään, Kotkan Kultalampi on näyttelijöiden juhlaa. Kaikki näyttelijät luovat hienot, sydämeen käyvät hahmot ja tarinan, jota seuraa herkeämättä alusta loppuun. Voin sanoa, että koskaan ei kaksi ja puoli tuntia ole mennyt niin nopeasti.
Tuntui hienolta katsoa perinteistä puhenäytelmää ja seurata komeasti tehtyä esitystä.
Suosittelen Kultalampea suuresti ja lämpimästi!
Thayerin pariskunta tulee rakkaalle Kultalammelleen viettämään siellä 48. kesäänsä. Norman täyttää 80 vuotta, ja hänen muistinsa reistailee. Hän on kuitenkin varsin omalaatuinen persoona, josta on vaikea sanoa, milloin hän ei muista tai muistaa jotakin olematonta tai käyttää hyväkseen sitä, että hänellä on muistisairaus.
Mies on väliin lapsekas, väliin viiltävän terävä, sarkastinen, hauska ja hilpeä, ylemmyydentuntoinen. Hänestä ei tiedä, irvaileeko hän vai onko tosissaan. Hän vitsailee usein kuolemalla.
Norman oppii tyttärensä miehen pojalta Billiltä (Kalle Kurikkala) paljon, myös useita sanoja, kuten sanan kusettaa. Tämä sana riemastuttaa tiedemiestä ja hän käyttää sitä. Ja varmasti myös itse kusettaa ihmisiä aina tilaisuuden tullen.
Norman on kerrassaan herkullinen tapaus. Kari Kukkonen tekee taas ison hienon työn. Kiitos ja kumarrus Kukkis!
Vaimo Ethel rakastaa miestään, vaikka usein häntä pöhköksi sanookin, ihan hellyydellä. Ethel on hyvä kuikkia ja ihmisiä kohtaan, on valmis kuuntelemaan ja myötäelämään.
Ethel on täynnä lämpöä ja hyvää tuulta. joskus kiukkuakin aika pienesti, hän ottaa tulijat vastaan avosylin. Ja kestää miehensä oikuttelua ja mahdottomuutta. Olisipa meillä oikeassa elämässä hänen kaltaisiaan ihmisiä enemmän!
Anne Niilolakin tekee taas kerran ison hienon työn, kiitos!
Kultalammelle tulee perheen tytär Chelsea (Miia Maaranen). Hänen välinsä isään ovat kehnot, mutta äiti yrittää toimia välittäjänä. Chelsea on alussa täynnä epäuskoa: miten isäsuhde voisi parantua? Toisaalta hänessä elää toive. Chelsea on herkkä, varmaan koviakin kokenut, mutta hänessä on myös äitinsä kaltaista voimaa. Mahtavaa, Miia!
Chelsean miesystävän nuori poika Bill Jr on näytelmän riemupilleri, just sellainen, jonka vain Kalle Kurikkala voi luoda. Häntä katsoessakin tulee hyvälle tuulelle, ja tapa, jolla hän tutustuu Normaniin ja innostuu kalastuksesta, nostaa hymyn huulille. Hyvä äijät, nuori ja vanha!
Hiukan vähemmin tarinassa mukana ovat postinjakaja Charlie (Osku Haavisto) ja Bill Ray, Chelsean miesystävä ja sittemmin aviomies (Mikkomarkus Ahtiainen). Yli-innokas Charlie saa äidin ja tyttären nauramaan, ja hammaslääkäri Bill Ray pitää melkoisen pitkään puolensa, kun Norman häntä kusettaa ja ärtyilee. Vaan rajansa kaikella.
Nämä kaksi hahmoa tuovat merkittävät ja sävykkäät panoksensa kokonaisuuteen. Kiitos Osku ja Mikkomarkus!
No tuleepa tässä paljon kiitoksia, mutta ei liikaa:
Kiitos te kaikki ja kauniin ja komean ohjaustyön tehnyt Mikko Korsulainen! Kiitos myös lavastaja Alisha Davidow, pukusuunnittelija Heidi Sayers ja musiikista vastanneet Jouni Bäckström (piano) ja Sami Zimmermann (klarinetti).
Lue kaikki blogimme
