Kotkan kaupunginteatterin teatterikerho täyttää 75 vuotta! Paljon onnea!
Väliaikakahvit. Kuinka paljon sisältyykään yhteen yhdyssanaan! Koipien oikominen, kahvin tuoksu, vaatteiden kahina. Jotkut suuntaavat päättäväisesti kohti hotelli Helpotusta tai ulkotiloja joku muu toimi mielessään. Päässä hyrisee vielä esityksen tunnelma, nauru, itku, hämmennys, ärsytys tai vain yksinkertainen ajatus kahvin ja konjakin tarpeesta. Tai suklaan tai…Veri huutaa sokerin tarvetta ja janottaa? Kohti kahvilaa siis. Siellä ei palvele robotti tai automaatti vaan lämmin, elävä ja hymyilevä ihminen, joka auttaa valitsemaan gluteenittoman leivoksen tai ottaa vastaan kommentin esityksestä. Auttaa lasta valitsemaan karkkipussin ja teinin emmä haluu mitään-pasteijan. Tuntemattomankin kanssa tohtii vaihtaa esityksestä pari sanaa.
Kuinkakohan moni tulee esityksiin väliaikojen takia? Näyttelijästä on mukava kuunnella virkistynyttä sorinaa, kun yleisö odottelee kakkosnäytöstä. Kahvin tuoksu leijuu joskus näyttämön takaosiin saakka, niin kuin olen aikaisemmissa kirjoituksissani haikeasti muistellut. Tällä kaikella tahdon sanoa, että väliaikatarjoilu ja niin muodoin myös teatterikerhon toiminta on tärkeä ja korvaamaton osa toimintaamme ja osaamme kyllä arvostaa heidän työtään. Nyt on tilaisuus sanoa muutakin kuin se yksinkertainen kiitos!
Teatteriesitys on sosiaalinen tapahtuma, se on sanottu moneen kertaan. Ihmiset ovat kontaktissa toistensa kanssa, vaihtavat ajatuksia ja tunteita, tapaavat toisiaan naamat vastakkain. Siksi sonnustaudumme teatteriin, tulemme sinne jalan tai pyörien päällä, näemme sen vaivan, että jätämme kodin tai kämpän hetkeksi, hankimme lapsille tai karvajaloille seuraa tai ainakin ruokaa ja ajanvietettä siksi aikaa, kun olemme poissa. Tai sitten saamme hetkeksi omaa aikaa…Tapaamme ystäviä kasvokkain. Kotiin viemisiksi me esittäjät toivomme tietysti hyvän olon, ajatuksia ja tunteita täynnä olevan mielen. Joskus vähän ravistellunkin olemassaolon. Keskustelunaiheen seuraavalle kerralle, kun tapaa jonkun, joka on nähnyt saman esityksen.
Kaikessa tässä ovat mukana ne, jotka auttavat esityksen toteutumisessa sen ulkopuolella ja ympärillä, tarjoilevat, auttavat ja neuvovat ja siivoavat jäljet. Ajatus heille aina, mutta erityisesti nyt kun teatterikerhollamme on syytä juhlia kypsään ikään tulemista!
Nyt marraskuussa esitystoimintamme on jo täydessä vauhdissa. Kattaus on valmis, tervetuloa! On mahdollisuus tuoda lapset Supermarsun maailmaan, miettiä parisuhdetta Risteyksessä, viihtyä Toksisessa kabareessa tai tutustua arkkitehtuurin kiehtovaan maailmaan Aino Aallon silmin ja käsin. Ainon ajatus siitä, että ”ihmisestä pitäisi puhua silloin kun hän on elossa ja ennen kaikkea täytyy katsoa kuka puhuu” kiteyttää hyvin sen, mikä on totta niin henkilökohtaisella kuin yleisemmälläkin taholla. Kiitos Aino Aallolle siitä, että nyt meillä on tärkeä esitys ja paljon ajateltavaa, kuunneltavaa ja katsottavaa.
Pimeitä ja märkiä marraskuun päiviä ja iltoja voi paeta teatterin lämpöön ja valoon, kun luonnon valot ja värit katoavat talven ja joulun odotukseen. Marraskuu on välitila, odotushuone. Sen mahdollisuudet ovat pysähtymisessä, ajattelussa, lukemisessa, tarinoiden katselussa ja kuuntelussa. Niin ja siellä loppusuoralla odottavat pikkujoulut!
Eletään täyttä marraskuuta,
Teatterissa nähdään! T. Lise