Ulla-Maija Sievisen blogi: Tämä on mun elämä. Tämä on sun elämä.

 

SEX – sukupolvia & sukupuolia on näytelmä, jonka jälkeen on kiva mennä vaikka teekupin ääreen, ja juttua kyllä riittää.

Homo ja lesbo, selkeät sanat. Mutta kun mediassa tulevat vastaan esimerkiksi sanat gender queer, muusu, apilaperhe, cis, intersukupuolisuus, niin moni tippuu kolahtaen kärryiltä.

Sanat luovat meille oman maailmansa ja määrittelevät ihmisiä ja heidän syvimpiä tuntojaan, kokemustaan omasta itsestään. Kuin nämä sanat ovat olemassa, ihmisellä on valta tehdä päätös siitä, mikä hän sisimmässään kokee olevansa.

Ja monet muut menevät näistä päätöksistä ihan sekaisin. Ei, eihän näin voi itseään määritellä!

Mutta lopulta ihmiset ovat ihmisiä, ja mitä suvaitsevammin toisiimme suhtaudumme, sitä onnellisempia kaikki olemme.

*****

SEX – sukupolvia & sukupuolia on musiikillinen komedia sukupuoliin ja seksuaalisuuteen liittyvistä normeista ja ennakkoluuloista.

Se on näytelmä, jonka jälkeen haluaisi istahtaa hyvässä seurassa teekupin tai viinilasin ääreen, purkaa ajatuksia ja vaihtaa mielipiteitään, sillä jokaisella näytelmän nähneellä on varmasti niitä päässään.

Esitys on Teatteri Siperian, Tampereen Työväen Teatterin, Lahden kaupunginteatterin sekä Kotkan kaupunginteatterin yhteistuotanto. Esitystä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

*****

Näytelmän keskiössä on kolme eri-ikäistä naista (vai pitäisikö sanoa naisoletettua?). Viisikymppinen Riitta on pulassa, sillä hänen tyttärensä ei suostu puhumaan hänelle ja pukeutuukin omituisesti.

Riitta yrittää parhaansa puhua, varoittaa liian houkuttelevista vaatteista ja kuuntelee ihmeissään, kun tytär puhuu pornosta ja nautinnosta. Vaan osaako hän kuunnella tytärtään vai tykittääkö pelkästään omia pinttyneitä käsityksiään? Sehän ei auta mitään.

Äiti huokaa, että voi kun kaikki olisi niin kuin ennen. Jos tarkoitan hyvää, enkö myös toimi oikein, hän parahtaa.

Sukupolvien aatokset törmäilevät toisiinsa kuin lumisodassa, jossa pallojen sisällä on erikokoisia kiviä. Lopputuloksen voi arvata -molemmat pysyvät omissa juoksuhaudoissaan ja väistelevät kiviä.

Mutta kun tytär sitten alkaa puhua, äiti tyrmistyy.

*****

Mukana on myös odottava äiti, ja esiin nousevat elämää suuremmat kysymykset vaaleanpunaisista ja -sinisistä vauvanvaatteista.

Aiheita piisaa. Puuttuuko me too -kampanja oikeaan ongelmaryppääseen vai onko flirtti tai peräti kopelointi työpaikalla vain hevosenleikkiä?

Tyytyväisin elämäänsä tuntuu olevan eläkkeelle jäänyt nainen, joka vielä haluaa jatkaa työssään. Hänelle seksuaalisuus ei ole mikään ongelma, vaan elämän iso ilo, josta pitää nauttia, olipa sitten minkäikäinen tahansa. Myös kokeilut porukassa ovat oikein  mielenkiintoisia.

Näytelmä kiteyttää sanomansa hienosti tyttären ja äitihahmon viimeisissä sanoissa: Tämä on minun elämäni. Tämä on sinun elämäsi.

*****

Rooleissa ovat Sari Havas, Aija Pahkala ja Raisa Vattulainen. Erityiskiitokset komedienne Sari Havaksen iäkkäämmälle leidille ja Aija Pahkalan teinille.

Yhteen asiaan vielä haluan puuttua. Monet katsojat valittivat, että näytelmän alun sanoja oli vaikea kuulla. Volyymia siis voisi siinä kohtaa vähän nostaa.

Näytelmän käsikirjoitus: Valto Kuuluvainen
Musiikki: Petra Lampinen
Ohjaus: Minna Koskela
Lavastus- ja pukusuunnittelu: Tiina Hauta-aho
Valo-, ääni- ja videosuunnittelu: Jussi Virkki
Vastaava tuottaja: Marika Heiskanen/Teatteri Siperia

P.S. Jos haluat saada selville jutun alussa olevien ja monienmonien muiden sanojen merkitykset, niin googlaapa pride sateenkaarisanasto.