Raivo äiti on hauska, hyvää teatteria ja lähellä standupia
Hannu Lehtinen
13.9.2026 8:35, Pyhtäänlehti
Kotkan Kaupunginteatterin syksyn ensimmäinen ensi-ilta Kuin raivo äiti on hauska, hyvää teatteria, joka on aika lähellä standupia. Vaikka esitys osuu ja uppoaa etenkin äitiyden kokeneille on Kuin raivo äiti esitys, joka myös isien pitää nähdä. Näytelmätekstin esittelyssä sanotaan ”Kaikilla on äiti ja mielipide siitä, millainen hänen pitäisi olla. Saako äiti olla temperamenttinen, impulsiivinen, järjetön ja ailahtelevainen, mutta silti äiti, ja hyvä sellainen? Kuin raivo äiti ravistelee äitimyyttiä antaumuksella ja rohkeasti. Se on kipeän hauska ja rehellinen kuvaus erään äidin elämästä.
Kuin raivo äiti on Hanna Vahtikarin itselleen kirjoittama teksti. Hän on näyttelijä, valmistunut Teatterikorkeakoulusta vuonna 2005 ja erikoistunut musiikkiteatteriin. Vahtikari ohjasi näytelmän ja näytteli itse musiikkiteatteri Kapsäkkiin Helsingissä. Sinne musiikin sävelsi hänen puolisonsa muusikko Marzi Nyman.
Kotkan esitys onnistuu äitimyyttinen ravistelussa. Eeva Hautala on erinomainen näyttelijä, jonka ilmeet, eleet, pienikin ajatus näkyvät yleisöön – hän ilmaisee koko ajan koko kehollaan. Hautalan työskentelyä lavalla on ilo katsoa.
Tekstin vuoksi esitys on kuin standupia, koska näytelmässä puoliso on kiinni soittimissa. Jos oli alkuperäisen esityksen toteuttaja pariskunta, sitä se oli myös Kotkassa. Näytelmän päärooleissa nähdään Kotkan Kaupunginteatterin näyttelijät Eeva Hautala ja Juho Markkanen, jotka ovat pariskunta myös tosielämässä. Heillä on yhteinen, pian kolmevuotias tytär. Markkasella on lisäksi kaksi poikaa. Näin myös lapsiperheen arki on näyttelijöille omakohtaisesti tuttua.
– Äitiys on helposti suoritus, jossa pyrkii koko ajan optimoimaan kaiken ja suoriutumaan täydellisesti. Sen ohessa voi kuitenkin unohtua kaikista tärkein: yhteyden vahvistaminen lapseen ja ilo, jonka yhdessä voi löytää, Eeva Hautala pohtii teatterin sivuilla.
Jutussa on paljon hauskaa, jonka voi ostaa sukupuolesta riippumatta. Toisaalta kanssani ollut naissukupuolinen henkilö ei kokenut samaistumista näyttämöhenkilön ongelmiin. Teatterillinen kärjistys kaipasi selkeyttä siihen, onko kyseessä yleistys vai yhden naisen kertomus.
Dramaturgiassa eli tekstin rakenteessa juttu jää, ei ensimmäisen eikä toisen, vaan kuudennen lapsen nukuttamisen vangiksi. Tekstin kasvu pysähtyy, ja esityksen olisi voinut jopa lopettaa aikaisemmin. Loppupuolen runo lapselle oli vaikuttava, mutta väliosa siihen niin sanotusti ”löysä”.
Näyttelijä Hautala kertoo käsiohjelman mukaan haluavansa voimauttaa äitejä. Kuin raivo äiti on vertaistukea parhaimmillaan. Tavalliset arkiset tilanteet, kuten lapsen pukeminen, puistoon lähteminen ja nukuttamiset, muuntuvat hulvattomiksi ja paikoin absurdiin komiikkaan taittuviksi tilanteiksi. Näytelmä antaa luvan nähdä ja kokea kaikki vanhemmuuteen kuuluvat tunteet, nauraa ja itkeä niille ja katsoa sitä tuttua hullunmyllyä hetken ulkopuolelta katsomosta käsin.
Kotkan Kaupunginteatterin onnistuneen esityksen rakentajina ovat käsikirjoittaja Hanna Vahtikari, ohjaaja Samuli Reunanen (vierailija), musiikin suunnittelijana Jouni Bäckström, lavastus- ja valosuunnittelija Petteri Pietiäinen ja äänimestari Petteri Nygren.
Tällaisessa rekvisiittarunsaassa esityksessä kiitokset ansaitsee myös tarpeistot koonnut Jaana Puustinen.
Musiikkimateriaalin ovat koostaneet Juho Markkanen ja Jouni Bäckström.
Kuin raivo äiti Kotkan kaupunginteatterissa (Keskuskatu 15, Kotka) 11.12.26 saakka.