Lise Holmberg
Lokakuun blogi
Monille on varmasti itsestään selvää, kuinka monia eri ammatteja teatteriyhteisö sisältää. Tällä kertaa ajatuksia siitä. Meitä näyttelijöitä on teatterimme vahvuudesta suurin piirtein neljäsosa. Me olemme se osa, joka näkyy johtajan ja kapellimestarin lisäksi, otamme siis vastaan ruusut ja risut. Silti olemme pieni osa koko vahvuudesta. Helpointa avata asiaa on ajatella yhden produktion tietä näyttämölle.
Ohjelmistopäätöksen tekee taiteellinen johtaja kuultuaan taiteellisen jaoksen ja teatterin hallituksen mielipiteen asiasta. Vierailevan ohjaajan kyseessä ollessa asia on tietysti neuvoteltu hänen kanssaan jo etukäteen. Onhan tärkeää, että ohjaaja saa mieleisensä työn. Sen jälkeen ohjaaja ja johtaja neuvottelevat roolijaon ja työ pääsee käyntiin toden teolla. Tekstin muokkauksesta huolehtii dramaturgi ja myös kääntäjä, jos tekstiä ei ole aikaisemmin käännetty vieraalta kieleltä tai tarvitaan ajanmukaisempi käännös. Jos teoksessa on musiikkia tai se on suorastaan musikaali, kapellimestari aloittaa työnsä sovittaen ja kirjoittaen musiikkia. Musikaaleissa kyse on usein sovittamisesta. Orkesteri eli tuttavallisemmin bändi voi alkaa harjoittelun. Tuotantopuoli tekee harjoituslistat ja markkinointi aloittaa työnsä. Lavastaja ja pukusuunnittelija voivat päästää luovuutensa valloilleen (koko ajan ohjaajan kanssa neuvotellen). Ensimmäisessä lukuharjoituksessa esitellään tavallisesti lavastus ja puvut työryhmälle. Sen jälkeen puvusto alkaa ahertaa roolivaatteiden kanssa. Tarpeiston valmistaja toivoo tässä vaiheessa hartaasti, että suuritöiset tarpeiston osat olisivat jo tiedossa, vaikkapa joku supersuuri marsu. Lavastamossa tarvitaan puuseppää, maalaria, metallin työstämistä ja vaikka minkälaista taitoa. Esimerkiksi Aino A:n isot aaltopöydät eivät ole ostettu Ikeasta vaan ne on tehty mittatilaustyönä.
Harjoitusten alkaessa tarvitaan kuiskaaja-järjestäjää, joka huolehtii aikatauluista, istuu harjoituksessa kuiskaamassa, välittää kriisitilanteissa, huolehtii siitä, että kaikki ovat paikalla, kuuluttaa harjoituksen kulun…multitaskaamisen eli suomen kielellä moniosuorittamisen erinomainen esimerkki. Vaatteita sovitellaan ja kampaaja-meikkaaja suunnittelee pääasioita. Myös valosuunnittelija ja äänisuunnittelija pääsevät kokeilemaan suunnitelmiaan harjoituksissa ja luovivat usein ohjaajan vaatimusten ja omien näkemystensä ristiaallokossa. Jotain saman suuntaista tapahtuu näyttämöllä näyttelijän pääkopassa. Orkesteri saa uusia ohjeita, muutoksia on lähestulkoon aina luvassa, puhutaan sitten tekstistä tai musiikista.
Varsinainen esitys vaatii usein sekunnin tarkkuudella tehtyjä lavasteiden ja roolivaatteiden vaihtoja, mikä taasen vaatii näyttämöhenkilökunnalta kovaa ammattitaitoa. Oikeat tavarat pitää löytyä oikeaan aikaan oikealta paikalta. Aino A on taas hieno esimerkki siitä: huonekalut siirtyvät tarkasti ja nopeasti, skumppalasit (jotka tarpeistonhoitaja on pessyt ja täyttänyt kuplaveden ja omenamehun sekoituksella) saapuvat juuri oikealla hetkellä näyttelijän nenän eteen. Kun käännyn kansiokasan kanssa ympäri, on siinä aina joku tekniikasta vastaanottamassa kasaa. Muoviagave odottaa aina oikeassa nurkassa ja niin edelleen…
Esityksen ulkopuolella katsojaa palvelee ensin lipunmyynti, sitten narikka ja kahvio, joka on teatterikerhon valtakuntaa. Vahtimestari tarkastaa liput ja sulkee salin ovet, ilmoittaa siitä eteenpäin ja esitys alkaa. Siivoojat ovat huolehtineet siitä, että taloon on hyvä tulla. Huoltomiehet pitäneet huolta siitä, ettei katosta roiku sähköjohtoja ja viemärit toimivat. Toivottavasti en ole unohtanut ketään! Tällä kaikella haluan tietysti sanoa sen, että teatteri on iso työllistäjä. Haluan myös muistuttaa niitä nuoria, jotka haluavat työskennellä teatterin parissa, että mahdollisten ammattien kirjo on laaja.
Tällä viikolla, torstaina, osallistumme muistuttamaan julkisesti siitä, että suunnitellut muutokset työelämään vaikuttaisivat suuresti sekä alamme freelancereiden että vakituisesti kiinnitettyjen elämään ja toivomme, että muutosten vaikutukset tutkittaisiin tiheällä kammalla niin kuin sanonta kuuluu. Kulttuurin alasajo jättäisi yhteisöömme Colosseumin kokoisen aukon, jos vertaus riittääkään.
Toivottavasti katsotte seuraavaa esitystä uusin silmin. Tässä kuussa lapsiyleisön valloittaa Supermarsun tuleminen ohjelmistoon. Supermarsu pelastaa Itämeren silakat, joten ajankohtaisempaa aihetta tuskin löytyy. Tervetuloa myös Aaltoja!-festivaalille mm. kuuntelemaan Mirka Myllärin kuunnelmaa, lapsille on tarjolla satujen luentaa ja kaikille Eagles without Wings-superyhtyeen esiintymiset. Keskustelunurkassa voit kysyä sen kysymyksen teatterista mikä on aina askarruttanut.
Upeita syyspäiviä kaikille,
toivottaa Lise
Lue kaikki blogit