Kriisistä kriisiin -suomirock-revyyn ennakkotunnelmia harjoituksista

 

Kriisistä kriisiin -suomirock-revyyn harjoitukset Naapurissa. Kuvassa esityksen ohjaaja Kalle Kurikkala näyttelijät Juho Markkanen, Mirka Mylläri, Lise Holmberg, Miia Maaranen ja Marika Huomolin

 

Kriisistä kriisiin

Kreikan kielessä `Krinein` merkitsee ihmisen tai organisaation kohtaamaa tilannetta, jossa on tehtävä päätös tai tuomio. Hetki, joka on käänteentekevä.

Mikä on revyyn olemus ja odotusarvo? Revue-sana viittaa uudelleen katsomiseen, arviointiin ja uutisiin. Tyylilajilla on myös sitä kautta vahva yhteys yhteiskunnalliseen kannanottoon, reflektioon ja asioiden käsittelyyn huumorin, joskus varsin mustan sellaisen, kautta. Sketsejä (sketsi eli luonnos) ja musiikkinumeroita. Naurua.

Katsotaanpa asiaa Kairon näkökulmasta. Sen seinät ovat nähneet useita revyitä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Mielenkiintoista on se, miten maailma Kairon ulkopuolella on muuttunut. Pähkinänkuoressa: monia sketsejä, joille kohta 25 vuotta sitten naurettiin makeasti, olisi vaikeaa nyt esittää. Syy on yksinkertainen: maailma on muuttunut, piste. Kairokin on muuttunut, monet remontit läpikäynyt. Muistoja toki löytyy seiniltä, eihän Kairo muuten olisi Kairo. Eli odotusarvo on se, että Kairo on edelleen Kairo, sinne on mukava tulla ja ottaa rennosti.

Meidän ryhmämme punainen lanka tätä kirjoittaessa on ollut ihmisen elämä. Vauvasta (itseasiassa siittiöstä) vaariin (ruumiiksi) ja kriisistä kriisiin. Tapahtumasta tapahtumaan, joista jotkut ovat niin yleisinhimillisiä ja liikuttavia, että ne päätyivät lämmöllä ja huumorilla marinoitavaksi tähän revyyhyn.

Suomirockin maailma sopii mainiosti tähän kriisiteemaan. Sanoitukset ovat usein hienoja helmiä ja niihin emme totisesti ole koskeneet.  Kappaleet ovat valikoituneet tekstien perusteella. Mukana on kappaleita, jotka ovat kirjoittajien elämän sound trackiä tai sitten ”en ollut koskaan kuullutkaan”-osastoon kuuluvia. Tunnuskappaleemme ja lähtökohtamme on ollut Ismo Alangon Kriisistä kriisiin, jonka käyttöön iloksemme saimme luvan.

 

”Mä liikun kriisistä kriisiin, kuljen komein askelin

Tahdon ettei mikään ois kuin ennenkin

Kuljen kriisistä kriisiin, enkä löydä apua

Onnen sirpaleet mua haavoittaa ja saa kriisiin”

Ismo Alanko

 

Mistä tarinat syntyivät? Omasta elämästä, jossa pienikin kriisi voi omassa päässä kasvaa suureksi myrskyksi, vaikka asia itsessään olisi vähäpätöinen, tutkimalla ja kääntelemällä stereotyyppisiä asetelmia ja asenteita tarkkailemalla ja muistelemalla, toisten ihmisten kriisejä ja suhtautumista niihin, liioittelemalla arkea sekä pohtimalla kriisejä eri kantilta. Voiko kriisi olla positiivinen? Voiko kriisi olla se, ettei ole kriisiä ja mihin kriisit meitä kuljettavat?

Stereotypioiden eli ennakkoluulojen ja lokeroimisen vaarana on niiden päätyminen vihan polttoaineeksi. Saarnaaminen ei aina ole paras tapa yrittää purkaa ennakkoluuloja, ennen kuin pelko ”erilaisuudesta” purkautuu vihaksi. Poimin tuolta kollegani tekstistä sanan liioittelu. Revyyltä on turha odottaa mitään sellaista, jonka voisi ottaa vakavasti. Tervehdyttävää on nauraa vakaville asioille liioittelun kautta. Kirjoitamme siitä, mitä olemme nähneet, kokeneet ja kuulleet. Hauskaksi kokeneet. Saimme kirjoitusvaiheessa kotitehtäviä, aivan kuin koulussa. Puhuimme ja kuuntelimme paljon.

Kriisistä kriisiin -suomirock-revyyn harjoitukset Naapurissa. Kuvassa näyttelijät Miia Maaranen, Juho Markkanen, Marika Huomolin, Mirka Mylläri, Lise Holmberg ja esityksen ohjaaja Kalle Kurikkala

Ohjaaja on tietysti se, joka viime kädessä vastaa siitä, mitä esitykseen tulee. Vastaa siitä, että työryhmässä säilyy tasa-arvo ja hyvä ilmapiiri, ettei kukaan pääse pomottamaan ohjaajan ohi. Me näyttämön veteraanit tiedämme, että myös siinä mielessä maailma on muuttunut paljon ja hyvään suuntaan. Voimme rauhassa luovuttaa näyttämön uudelle, totisesti toisenlaiselle sukupolvelle.

Uskon, että tämä on uuden sukupolven revyy. Vähemmän tavaraa, enemmän sisältöä ja ennen kaikkea hyvää musiikkia. Suuri sydän suomalaiselle rockille, suuri sydän teatterin luottobändille. Klassisessa musiikissa aina muistutetaan siitä, ettei pianisti ole mikään säestäjä, vaan kanssamuusikko. Meidän bändimme ei säestä, vaan kanssaesiintyy…

Me ihmiset etsimme yhteyttä toisiimme. Haemme tietoa siitä, miten muut kokevat tämän maailma, haemme tukea, kosketuspintoja ja jakamisen kokemusta. Esiintyjinä me haemme kosketuspintoja. Haemme niitä toistemme kanssa sekä yleisön, sen kanssa, joka katsoo. Sillä on suunnattoman helpottavaa tajuta, ettei ole ajatustensa ja tuntemisensa kanssa yksin, että on miljoonia, jotka kohtaavat samoja asioita ja niiden aiheuttamia tunteita. Voi että on helpottavaa kuulla: ”ymmärrän, mullekin kävi niin ja…” Nauraa päälle. Huumorin ja musiikin avulla pääsee jo pitkälle ja komein askelin!

 

Teksti Lise Holmberg

Kursivoidut tekstit työryhmän jäsenten ajatuksia

Kriisistä kriisiin esitysajat