julkaistu 18.5.2026
Lainaa vaan
Elämän tarkoitus? Olemme täällä vain hetken ja minkään omistaminen on illuusio. Vastuu sen sijaan on ilmeinen. Meillä on omaisia, ystäviä, työtehtäviä, koteja, mökkejä, puutarhoja ja metsiä vastuullamme. Kaikki on vain lainassa tulevaisuudelta. Me pidämme asioista hetken huolta, niin kauan kuin jaksamme. Yritämme huolehtia siitä, että arvokkaat asiat säilyvät tulevaisuudelle.
Tässä ajassa pohditaan sitä, saako ihmisen äänen ja kasvot ottaa korvauksetta käyttöön ja siirtää tekoälyn materiaaliksi. Yhdysvalloissa tehtiin viime viikolla linjanveto: Oscar-palkintoa ei voida myöntää tekoälyllä luodulle näyttelijälle. Ehkä linjauskeskustelun keskiössä ollutta Val Kilmeriä vain naurattaa pilven reunalla, ehkä perikunnalle olisi maksettu hyvin, mutta joku elossa oleva näyttelijä menetti työtilaisuuden. Tässä ollaan pohtimassa perustavanlaatuisia kysymyksiä, joiden pohjalta tehdyt päätökset varmasti vaikuttavat tulevaisuudessa. Siksi uutinen oli niin mielenkiintoinen, ehkä se on tärkeä linjaus, joka opettaa meille jotain ihmisenä olemisesta, elämästä ja arvoista. Meillä on vastuu tehdä päätökset, nyt.
Tekoälynäyttelijä tottelee kyselemättä eikä palkkaa tarvitse maksaa. Vaan eipä kerry verotulojakaan. Tämä pätee tietysti kaikkiin työtehtäviin. Syiden ja seurausten pohtiminen ei tunnu kuuluvan ihmisen vahvuuksiin, tai usein seurauksia ei edes haluta nähdä. Mielenkiintoinen ajatus on tilanne, jossa tekoäly haastattelee tekoälynäyttelijää. Tulos voi olla sekametelisoppa, joka on koottu kaikista aikaisemmin julkaistuista haastatteluista?
Tässä ajassa, jossa ei enää voi luottaa mihinkään, teatteri näyttäytyy turvallisena paikkana: pelinsäännöt ovat selvät ja yksinkertaiset. Esittävän taiteen ei väitetäkään olevan ”totta”, se on fiktiota ja esittäjät tekevät rooleja. On tietysti esityksiä, joissa tästä perusasetelmasta poiketaan, mutta silloinkin siitä tehdään sopimus yleisön ja esittäjän välillä. Rajat ja sopimukset tuovat turvallisuutta. On raskasta päivittäin kohdata väärää tietoa ja huijausyrityksiä, huonoja uutisia ja yrityksiä manipuloida tunnetasolla ihmisiin siten, että he toimivat tietyllä tavalla. Vaatii jaksamista pysyä pinnalla siinä tsunamissa. Siksi pitää keskittyä hyviin asioihin ja huolenpitoon. Tehdä jotain konkreettista tomumajallaan, lähteä, katsoa, kokea, ajatella. Cogito, ergo sum.
Kesä puhkeaa hurjalla vauhdilla, pian omenapuutkin ovat kukassa. Ei tosin satavuotias omenapuu, joka tänä aamuna hävitettiin naapuristani. Se kasvoi, kukki ja tuotti hedelmää noin sata vuotta ja tunnissa siitä ei jäänyt jäljelle kuin kuoppa. Requiem aeternam. Mietin ihmisen vastuuta suruni keskellä. Ja Juice Leskistä, joka kehotti istuttamaan vielä sen omenapuun, ”vaikka tuli jo tukkaasi nuolee”.
Kevään viimeiset esitykset ovat käsillä. Jos et saanut lippua Kairoon Sataman kapakan lauluun, tule syksyllä katsomaan ja kuulemaan. Ensi-iltaan tulevat syksyllä Kultalampi ja Kuin raivo äiti.
Toivotan kaikille kasvun iloa kesäksi ja hyvää satoa! Kiitän lämpimästi katsojia, etenkin Kairossa kanssani Siirin tarinaa eläneitä.
Tapaamisiin syksyllä,
Teidän,
Lise/Siiri