Millainen voikaan olla näytelmä, jossa on kolme henkeä koko ajan samassa olohuoneessa ja he vain puhuvat ja puhuvat?
Oih! Se voi olla kuin ilmassa heilahteleva mobile, joka väläyttelee koko ajan uusia värejä ja pitää kuulijan alusta loppuun tiukassa imussaan. Hetkeäkään ei voi eikä halua menettää, koko ajan pitää ja haluaa keskittyä, jokainen repliikki vie omaan suuntaansa. Huikean mielenkiintoista!
Varmaan juuri tuon keskittymisen ja oivallusten takia Kotkan Kaupunginteatterissa vierailuesityksenä nähty Riksteaternin Ellen Babic oli erikoisella tavalla jotenkin myös puhdistava kokemus.
Nyt korostan, että tässä kirjoituksessa on vain omia ajatuksiani, muut ehkä näkivät asiat toisin. Niin on tapana käydä, kun näytelmä on hyvä ja puhutteleva.
Kyse olihalusta alistaa, ja tämä alistaminen verhoutui näytelmässä pitkäaikaiseen toisen ihmisen ”suojeluun”. Suojelijana esiintyvä rehtori ja opettaja Astridin esimies Wolfram (jonka kaljulla paistoi omahyväisyyden sädekehä) tuli kylään ja yritti syyllistää Astridia, joka eli entisen oppilaansa Klaran kanssa. Hän keksi lennosta uusia aiheita syyllisyyden lietsomiseen.
Niljake, ajattelin hänestä. Rehtori sanoi, että oli pitkään puolustanut Astridia niille koululaisten vanhemmille ja muille, joita Astridin lesbous on ärsyttänyt. Itse asiassa rehtori oli lähennellyt Astridia kaiken aikaa.
Korvaukseksi suojelustaan tämä mies puhkui kiihkosta päästä sänkyyn lesbon kanssa, mieluummin kahden lesbon kanssa. Sepä vasta olisi jotakin. Älykkäät naiset kuitenkin puhuivat hänet suohon 6-0, ja siinä tippuivat miehen naamiot ja samalla hänen märät housunsa.
Mutta tämän lisäksi näytelmässä tapahtui paljon, monet asiat rivien välissä. Ja monet asioiden yhteydet nousivat mieleen ja kirkastuivat vielä seuraavanakin päivänä.
Näytelmän tuore käsikirjoitus ja ohjaus on saksalaisen, Euroopassa teatteri-ilmiöksi nousseen Marius von Mayenburgin.
Suomenkielinen tekstitys toimi esityksessä kerrassaan mainiosti.
Kiitän lämpimästi Kotkan Kaupunginteatteria tämän näytelmän tuomisesta vierailuesitykseksi. Ja samalla kannustan teatterin ystäviä olemaan kuulolla vierailujen suhteen: niistä löytyy mitä erilaisimpia helmiä ja virkistystä mielelle.
Opettaja Astrid ( pitkää Lindqvist) asuu yhdessä entisen oppilaansa Klaran (Niki Gunke Stangertz) kanssa. Koulun rehtori (Jacob Eriksson) on kutsunut itsensä heille kylään puhuakseen hankalasta aiheesta. Astridista on tullut vakavia valituksia 16-vuotiaan Ellen Babićin vanhemmilta. Rehtori sanoo, että haluaa suojella Astridia, mutta voiko häneen luottaa? Monimutkainen psykologinen peli alkaa tästä. Myös Klara rupeaa muistamaan yksityiskohtia ajastaan Astridin oppilaana.
viimeisin Riksteaterin yleisöhitti oli teos nimeltään Ex. Marius von Mayenburg on tunnettu Euroopan näyttämöillä vuosikymmenien ajan. Hän kirjoittaa eloisia, absurdeja näytelmiä, jotka luottavat nyky-yleisön nopeisiin assosiaatioihin ja luovat epävarmuutta hahmojen ympärille ja tekevät äkillisiä hyppyjä ajassa ja tilassa, joskus jopa keskellä repliikkiä. Hänen näytelmiänsä on käännetty yli 30 kielelle. Tunnettuja teoksia ovat mm. The Ugly, The Martyr, Perplex ja The Stone. Ellen Babić sai ensi-iltansa Reykjavikissa Islannin Kansallisteatterissa syksyllä 2023.