On kiva yllättyä iloisesti ja kokea jokin asia aivan uudesta näkökulmasta. On kiva tuulettaa omat pinttyneet ajatukset ja ravistella perinteisiä näkemyksiä ja huomata, että hups, toisinkin voi ajatella!
Saiturin joulu oli niin päätä tuulettava esitys, että hiuksetkin tuntuivat liehuvan tuulenpuuskissa. Edessäni ollut tyylikäs ja klani mieskatsoja kosketteli selvästi hänkin päälakeaan.
Charles Dickens julkaisi tämän joulutarinan joulukuussa 1843. Hän kirjoitti sen saadakseen helpotusta rahapulaansa. Toivottavasti hän nettosi siitä kunnolla, sillä tarina elää ja toimii vielä lähes 200 vuoden jälkeen.
Musta tuntuu, että kirjailija olisi tämän uudella tavalla tehdyn Saiturin joulun nähdessään ensin nostanut hämmästyneenä kulmakarvat hiusrajaan (hänellä oli korkea otsa) ja sitten tempautunut innolla mukaan ihan erilaiseen joulutarinaan.
Esitys oli valloittavan kekseliäs, oivaltava, niin hurjan hauska ja yllättävä, että haluan ehdottomasti nähdä sen tulevienkin joulujen alla. Erityisen upeita olivat laulut, kiitos niistä. Lavastuksen ja puvustuksen ideat yllättivät ja ilahduttivat.
Ohjaaja, englantilaisen Spymonkey -teatterin taiteellinen johtaja Toby Park näytti, miten yleisö valloitetaan.
Näyttämöllä olivat kaupunginteatterimme supermonilahjakas kapellimestari Jouni Bäckström, veljensä Petri Bäckström sekä Reetta Ristimäki ja upeaääninen laulaja-näyttelijä Emmi Hatjasalo.
Petri ja Jouni ovat perustaneet teatteriyhdistyksen nimeltä The Fabulous Bäckström Brothers ja esiintyneet mm. Saksassa ja Englannissa. Heidän projektejaan tahdon todellakin nähdä lisää!
Uudenlaisesta Saiturin joulusta syvästi ilahtuneena haluaisin muistuttaa kaikkia teatterimme tammikuisista Komediapäivistä. Siellä on iso kattaus hauskuutta moneen makuun.
Jos joku vanha sananlasku pitää paikkansa, niin se on tämä: nauru pidentää ikää.
No, ainakin se tekee elämästä paljon mukavampaa.