ISMIS 60 v. & Kotka Big Band

Kapellimestarin juhlakonsertti

Kapellimestari Ari Ismälän 60-vuotisjuhlakonsertti Kotka Big Bandin kanssa


Esiintyjiä:

–  Orkesterin johtaja ja solisti: Ari Ismälä
–  House Band: Kotka Big Band
–  Soul ’n’ Blues Sisters: Hanna Bergström, Satu Liimatta, Stella Löflund, Meeri Paavilainen ja Reeta Saranpää
–  Kotkan Kaupunginteatterista
–  Kouvolan Teatterista
– Viihdekuoro Harmonia
– Trio Fakta (Timo Hyle, Ari Ismälä, Juuso Tykkälä)
– Unto Himasen orkesteri (Ari Ismälä, Iikka Kahri, Jussi Järvinen, Timo Jaakkola, Tytti Kankare, Mika Huusari, Jonas Mäki ja Sami Laakso)
– Harmony Sisters Muistoissamme – Trio (Riikka Pelo, Marja Porkka, Marita Taavitsainen)
– Heikki Kauppisen orkesteri: Heikki Kauppinen, Mika Huusari, Harri Heininen, Erkki Siikasaari ja Wiljami Salminen)
– Anssi Stenberg
– Esa Ylönen
– Kaijansinkon kvartetti: Jarmo Kaijansinkko, Ari Ismälä, Riika Pelo ja Maaria Salmi

Juhlakonsertin ohjelma julkaistaan myöhemmin.

 

Ari Ismälä – Kotkan Kaupunginteatterin kapellimestari

TÄSTÄ SE LÄHTI

Aloittelin muusikon uraani Raumalla leikkimällä keittiön ikkunassa radiota. Kun joku kulki ohi, lauloin jotain päivän hittiä – olisko ollut Puhelinlangat laulaa tai Viimeinen mohikaani – täysillä niin, ettei mua näkynyt. Olipa radio lujalla! Taisin olla viisi tai jotain.

Jossain vaiheessa sain pahvisen torven, jolla saattoi saada aikaan oktaavin ”valkoisilla koskettimilla”. Kun löysin pari ekaa biisiä, innostuin niin, että soitin kaksi pahviputkea puhki. Samalla huomasin myös, ettei diatonisella asteikolla pitkälle pötkitä. Isoisäni – Arttu-pappa – halusi tukea innostustani ja sain melodican! Kaksi kromaattista oktaavia! Aloin kahlata läpi koulun laulukirjaa. Nuotit tuli jotenkin siinä tutuksi. Tai jostain, en ole koskaan niitä varsinaisesti ”opetellut”.

Olin kaveripiirin nuorin ja vanhemmat pojat alkoivat perustella bändiä – ne tytöt! Aluksi meillä oli neljä tai viisi akustista kitaraa, joita kukaan ei osannut soittaa. Rämisteltiin eri kieliä ja paineltiin sieltä täältä. Ei oikein kuulostanut Beatlesilta.

Kun meille kertyi vähän oppia ja älliä, päätettiin, kuka mitäkin soittaa. Mulle tuli urut, kun olin se nuorin… Taas oli isoisä apuna ja sain ensimmäiset urkuni. Alf Wagerin Urkukoulu haltuun muutamassa viikossa ja sitten opettelemaan kaseteilta oikeita biisejä. Poltin muuten ne ekat urkuni, kun kytkin vanhoja radioita niiden perään ääntä vahvistaakseni. Sain takuusta uudet…

Ekaan varsinaiseen bändiini pääsin pystysolistiksi – urkurilla oli treenikämppä, eikä häntä voinut korvata. Lauloin kaiken, välisoitot, introt jne. Muuten: elämäni toisen varsinaisen keikan tein laulavana basistina. Keikka oli myyty ja basisti ei päässyt. Jonkun piti hoitaa. (Kuulostaa kumman tutulta lausahdukselta!?)

”Tää rokki on poikaa!” lauloi Esa Pakarinen ja samaa mieltä olin itsekin. Erilaisissa bändeissä tuli hillutuksi. Silloin oli tukkaa! Olin haluttu ”tuuraajakin”, koska biisit meni hyvin kaaliin tai jos oli paperia, sain sieltäkin ulos.

Joku kertoi, että ravintolakeikoista sai myös palkkaa! Rokkiahan veivattiin intohimosta! YO-kirjoitusten jälkeen alkoi olla laiva- ja kapakkakeikkaa niin, että opiskelut jäi. Teatteritaiteen maisteriksi valmistuinkin vasta nelikymppisenä. Keikkareissuja oli jopa Pietarsaareen asti. Sieltä lähti vaimo sitten yhteiselle keikalle, joka jatkuu vieläkin.

Kari Tapion bändiin kaavailtu kosketinsoittaja (huom. ei enää urkuri!) oli saanut kutsun Suomen Vöihin ja tutun tuttu turkulaismuusikko ehdotti minua siihen bändiin. Sitten mentiin. Muutto Haminaan ja sitten Hyvinkäälle. Kyyti oli kovaa, mutta rutiinikin vahvistui!

Kun ”päivä siellä, toinen täällä” -rytmi alkoi väsyttää, aloimme soittaa ravintolabändinä, jonka nimi oli Fakta. Olimme varsin kelpo bändi – nuotit, stemmat jne. – joten ohjelmatoimisto laittoi kaikki sen aikaiset solistit vuoron perään meidän kanssa keikalle. Se toi arkisoitteluihin kivaa vaihtelua. Muutto Kotkaan.

Sitten tulivat kilometrit täyteen. Kuusankoskelle Kotkasta oli aivan liian pitkä matka…

Muutama vuosi sirpaleohjelmaa: vuosi yläasteen opettajana, työväenopistossa urku-, piano-, teoria- ja laulutunteja sekä kuoronjohtoa, paikallisradiossa muutama ohjelma viikossa, DJ-hommia, lisää kuoroja, osakkuus äänitysstudiossa, irtokeikkoja, big bandiä pianistina… Parhaimmillaan/pahimmillaan oli esimerkiksi viisi kuoroharjoitusta viikossa. Vaimo kehotti ostamaan almanakan!

Sitten teatterin kapellimestari jäi virkavapaalle ja lähdin taas tuuraamaan.

Musta siis piti tulla hammaslääkäri…

ISMIS 60 v. & Kotka Big Band näytökset

La 4.11.2017 klo 18:00 Osta lippu